keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Alkukauden kaloja


Avovesikausi-17 alkoi verrattain myöhään ja oli poikkeuksellisen kylmä. Kevät lämpeni kesäksi vasta hyvän matkaa kesäkuun puolella. Kylmän kevään kalareissut olivat saaliin määrässä mitattuna heikkoja, mutta aiempiin vuosiin peilaten kalat olivat keskikooltaan todella komeita, eikä tyhjiä reissuja tarvinnut juuri tehdä! Ylhäällä kävi muutama hieno hauki ja useita suurahvenia. Parhaana uusi vesistökohtainen ennätysahven 1540g/47,5cm. Pääsin treffaamaan myös 5mm marginaalilla pisintä kalaa mitä olen koskaan onistunut saamaan. 116cm pitkä kutenut hauki jäi silti ennätyshauelle  5,7kg painaen oletettavasti kuteneena ainoastaan 8,8kg. Alle pieni kuvakatsaus kevätkauden parhaista fisuista.


1540g

 Sama kala



 1260/46

 1480g onkilahna

 1290/44 mätikala

 116/8,8

 1280g mätipallo








perjantai 28. huhtikuuta 2017

Körrikevät!


Nyt kun jäät alkavat olla pehmenneet ja osin jo häipyneet on aika paketoida kulunut jääkausi.
Kausi oli pitkä ja vesistöt jäätyivät syystalvella poikkeuksellisen aikaisessa vaiheessa. Tästä syystä vedet jäätyivät suhteellinen "lämpiminä" verrattuna useaan edelliseen talveen. Pienikin ero vedenlämmössä jään alla vaikuttaa etenkin ahventen aktiivisuuteen ja tässä tapauksessa positiiviseen suuntaan. Lisäksi koko talvi oli vähäluminen. Todennäköisesti edellä mainituista syistä etenkin suurahven oli poikkeuksellisen aktiivinen kuluneena talvena.
Ismetekauden päätavoite oli rikkoa hauessa kympin raja ja kun tavoite täyttyi heti joulukuussa, siirryin kalastamaan ahventa. Tässä kohtaa tavoite oli rikkoa ahvenessa kilon suurkalaraja kolmen kilottoman ismetekauden jälkeen. Tänä vuonna ahventa tuli haettua huomattavasti laajemmalla reviirillä kuin aiempina talvina. Kaikki omat odotukset ylittyivät lopulta ihan hurjalla tavalla!
Omia punnittuja vähintään 820g ahvenia jäällä kävi 34kpl. 1104,2g keskipainolla. Vähintään kilon kaloja kävi jäällä peräti 22kpl! Puolentoistakilon ylityksiäkin siunaantui peräti neljä kappeletta yhteispainolla 6,29kg (1520,1560,1590,1620g)! Myös joitain metriluokan haukia kävi näytillä muutaman kappaleen verran.
Kalastuspäiviä tuli jopa vähemmän kuin kilokalaa, silti päivät olivat usein "pitkä piimäistä" hermoja raastavaa kyttäilyä. Kuvaavaa kalastukselle oli yksi maaliskuun lopun päivä, jolloin sain ainoastaan kaksi ahventa jäälle koko päivänä. Mikä kappaleissa tuolloin menetettiin korvattiin kalojen koolla, sillä yhteispaino ahvenilla oli rajut 2,92kg.
Kevätjäillä pistettiin leirissä useammankin kerran hynttyyt yhteen kaiman kanssa ja Jarikin kantoi leiriahkioon viisi upeaa vähintään kilokalaa, joista suurin oli uusi pb 1380g! Alla kuvasarja "elämän kevään" parhaista kaloista.














1380g!

1590g!


1360g
1560g!







 1310g!








tiistai 14. maaliskuuta 2017

Jallut ulkoilee



Viime lauantaina teimme legendaarisella Hossan Jallut- kokoonpanolla päivän reissun jäälle. Kahdeksan aikaan aamulla treffasimme paikassa X. Pakkasimme ahkiot ja muut välttämättömät leirikamat Villen monsteriautoon. Heti pian huomasimme, että puolet porukasta ei tulisi mahtumaan auton sisäpuolelle. Onneksi patikan laajalla katolla oli sopivasti tilaa Antille ja Jampalle ja matka pelipaikoille pääsi alkamaan.
Päivän epistola olisi kalastaa pitkästä aikaa jätkien kanssa porukalla ja viettää aurinkoinen kevätpäivä leppoista leirielämää. Totinen sivujuoni oli osallistua maanlaajuiseen kaksipäiväiseen ismetekisaan, mutta ainoastaan ensimmäisenä päivänä.




Kun virittelimme vasta vapoja pyyntiin, huomasin yhden vavan vipan nousseen pystyyn ja Antti pääsisi aloittamaan pelin. Vastari oli Antille ensikosketus ismeteen ja kala heti paremman kokoinen. Hetken köydenvedon jälkeen matolla kävi pikaisesti 97cm pitkä ja vanttera hauki, jonka jätimme pakkasen vuoksi tässä vaiheessa aamua punnitsematta, sillä kisassa miteltäisiin kolmen kalan yhteismitasta.
Päivän mittaa vippoja nousi ylös hyvin harvakseltaan, tärpinväli oli ehkä pari tuntia. Kaikki Jallut pääsivät silti pitelemään haukea ja miltei jokaisesta vipan noususta taisi tulla kala myös jäälle asti. Usein näin hiljaisena päivänä tulee enemmän "pilapuheluita". Päiväsyönnistä ylhäällä käyneistä parista puikkarista suurempi oli minun 65cm kala, joka ei oikein riittäisi kisassa mihinkään, silti se kannatti mitata.




 Antin ensimmäinen ismete saalis.



Hyvät eväät, välttävä seura ja upea keli pitivät huolen että missään vaiheessa ei luovutettu, vaikka usko onnistumiseen oli useamman totaalisen hiljaisen tunnin jäljiltä iltapäivällä koetuksella. Puoliviiden aikaan Villen virittämästä vavasta nousi kuin nousikin vippa ja taas Antin vuorolla. Vastarissa kala paljastui suureksi ja kiiruhdin reiälle vapautusmaton.
Antin oli ehkä hankala hahmottaa kalan kokoa, sillä hän ei tänäkään päivänä tiedä miltä pieni ismetehauki tuntuu siiman päässä. Syöksyissä puolalta katosi siimaa siihen malliin, että olimme aika varmoja vastapelurin olevan jälleen hyvä kala. Hauki tuli lopulta luukun alle, muttei suostunut kääntymään reikään. Otin oikeuden tähystää reikään näköpilkkitaktiilla ja näin vaivoin pitkän ja valottoman putken päässä ison hauen posken kaksi vaaleaa viivaa.
Ehdin jo riisua takin ja kääriä hian riskialtista sokko-operaatiota varten, en tiedä olisinko edes yltänyt kurottamaan haukeen. Onneksi kala otti vielä pienen spurtin ja tuli toisella kerralla siinä määrin suorassa reikään, että sen sai nousemaan putkeen, mutta vaivoin ja raskaan tuntuisesti. Sain kokeneimpana suuren hauen kauhojana plokata hauen. Pää oli kuin tuohikontti ja suuresta kiduskannesta saa aina parhaan otteen. Ville irrotti reiässä koukun ja nostin matolle mielettömän hienon fisun. Kala oli  tällä kertaa meille kokoluokkaa valtava ja tunne joka jätkällä huikea, yläfemmat läpsähtelivät niin että jää raikasi!
Ville kiikutti selkä vääränä matonmutkaan rauhoittuneen kalan  ahkioon uimaan, tai oikeammin olemaan, ei se sinne kunnolla mahtunut. Vaaka kertoi kalalle painoksi 10,15kg punnitusväline vähennettynä, pituuttakin möröllä oli komeat 111cm! Antti pääsi heti toisella ismetehauella kymppikerhoon! Pikaisten pönökuvien jälkeen hauki ui jään alle hyväkuntoisena jatkamaan kevätpuuhastelujaan.











Päätimme kalastaa kuuteen saakka, jolloin kisa-aika loppuisi. Kolmatta suurta haukea ei onnistuttu naruttamaan, mutta eipä se tainnut ketään haitata. Päivä oli ikimuistoinen ja hyvä muistutus siitä, miten heikollakin hetkellä kurssi voi kääntyä yhdestä tärpistä. Kolmen kalan yhteispituudessa sijoituttiin lopulta kuudenneksi ja Team Hossan Jallujen hauki oli koko kisan suurin!




torstai 2. maaliskuuta 2017

Pullukat hikoilee ja kastuu



Tänään pääsimme Villen kanssa tekemään reissun jäälle näennäisesti kivassa ja lauhassa kelissä. Aamupuolella ei tuullut lainkaan, eikä satanut mitään. Päivän mittaa tuuli kuitenkin aavistuksen virisi ja toi mukanaan ankean räntäsateen. Ylös sinkoilevat vipat pitivät kuitenkin  huolen ettei päästy liiaksi kylmettymään, vaikka taivaalta tulikin märkää ja kylmää rättiä niskaan tuntien ajan.
Kala oli tänään aktiivinen, niin hauki kuin ahvenkin. Ville hoisi tänään ahventontin mallikkaasti, nostaen neljä elämänsä suurinta borrea jäälle! Kilo ei vielä mennyt rikki, vaikka lähelle päästiinkin. Keskipaino oli ahvenilla 670g,850g,850g ja 950g kaloilla kohdillaan!
Mun tehtäväksi jäi tänään klaarata haukihommat. Aamuikkunasta reikään nousi todella komea naama, jolle Ville ehti jo väläytellä jopa kerhopainoja. Naaman takaa reiästä ei sitten noussutkaan juuri ruotoa kummempaa. Kala oli 105cm ja ainoastaan 6.5kg painoinen.
Iltapäiväikkunasta nousi taas tyystin toisen mallinen 97cm 6,7kg komistus. Reissu oli kalastuksellisesti todella kiva, vaikkakaan ei muuten niinkään. Molemmat ukot lähtivätkin päivän päätteeksi jäältä eri syistä "päät kainaloissa" kodin lämpöön kuivattamaan kamojaan. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.