tiistai 14. maaliskuuta 2017

Jallut ulkoilee



Viime lauantaina teimme legendaarisella Hossan Jallut- kokoonpanolla päivän reissun jäälle. Kahdeksan aikaan aamulla treffasimme paikassa X. Pakkasimme ahkiot ja muut välttämättömät leirikamat Villen monsteriautoon. Heti pian huomasimme, että puolet porukasta ei tulisi mahtumaan auton sisäpuolelle. Onneksi patikan laajalla katolla oli sopivasti tilaa Antille ja Jampalle ja matka pelipaikoille pääsi alkamaan.
Päivän epistola olisi kalastaa pitkästä aikaa jätkien kanssa porukalla ja viettää aurinkoinen kevätpäivä leppoista leirielämää. Totinen sivujuoni oli osallistua maanlaajuiseen kaksipäiväiseen ismetekisaan, mutta ainoastaan ensimmäisenä päivänä.




Kun virittelimme vasta vapoja pyyntiin, huomasin yhden vavan vipan nousseen pystyyn ja Antti pääsisi aloittamaan pelin. Vastari oli Antille ensikosketus ismeteen ja kala heti paremman kokoinen. Hetken köydenvedon jälkeen matolla kävi pikaisesti 97cm pitkä ja vanttera hauki, jonka jätimme pakkasen vuoksi tässä vaiheessa aamua punnitsematta, sillä kisassa miteltäisiin kolmen kalan yhteismitasta.
Päivän mittaa vippoja nousi ylös hyvin harvakseltaan, tärpinväli oli ehkä pari tuntia. Kaikki Jallut pääsivät silti pitelemään haukea ja miltei jokaisesta vipan noususta taisi tulla kala myös jäälle asti. Usein näin hiljaisena päivänä tulee enemmän "pilapuheluita". Päiväsyönnistä ylhäällä käyneistä parista puikkarista suurempi oli minun 65cm kala, joka ei oikein riittäisi kisassa mihinkään, silti se kannatti mitata.




 Antin ensimmäinen ismete saalis.



Hyvät eväät, välttävä seura ja upea keli pitivät huolen että missään vaiheessa ei luovutettu, vaikka usko onnistumiseen oli useamman totaalisen hiljaisen tunnin jäljiltä iltapäivällä koetuksella. Puoliviiden aikaan Villen virittämästä vavasta nousi kuin nousikin vippa ja taas Antin vuorolla. Vastarissa kala paljastui suureksi ja kiiruhdin reiälle vapautusmaton.
Antin oli ehkä hankala hahmottaa kalan kokoa, sillä hän ei tänäkään päivänä tiedä miltä pieni ismetehauki tuntuu siiman päässä. Syöksyissä puolalta katosi siimaa siihen malliin, että olimme aika varmoja vastapelurin olevan jälleen hyvä kala. Hauki tuli lopulta luukun alle, muttei suostunut kääntymään reikään. Otin oikeuden tähystää reikään näköpilkkitaktiilla ja näin vaivoin pitkän ja valottoman putken päässä ison hauen posken kaksi vaaleaa viivaa.
Ehdin jo riisua takin ja kääriä hian riskialtista sokko-operaatiota varten, en tiedä olisinko edes yltänyt kurottamaan haukeen. Onneksi kala otti vielä pienen spurtin ja tuli toisella kerralla siinä määrin suorassa reikään, että sen sai nousemaan putkeen, mutta vaivoin ja raskaan tuntuisesti. Sain kokeneimpana suuren hauen kauhojana plokata hauen. Pää oli kuin tuohikontti ja suuresta kiduskannesta saa aina parhaan otteen. Ville irrotti reiässä koukun ja nostin matolle mielettömän hienon fisun. Kala oli  tällä kertaa meille kokoluokkaa valtava ja tunne joka jätkällä huikea, yläfemmat läpsähtelivät niin että jää raikasi!
Ville kiikutti selkä vääränä matonmutkaan rauhoittuneen kalan  ahkioon uimaan, tai oikeammin olemaan, ei se sinne kunnolla mahtunut. Vaaka kertoi kalalle painoksi 10,15kg punnitusväline vähennettynä, pituuttakin möröllä oli komeat 111cm! Antti pääsi heti toisella ismetehauella kymppikerhoon! Pikaisten pönökuvien jälkeen hauki ui jään alle hyväkuntoisena jatkamaan kevätpuuhastelujaan.











Päätimme kalastaa kuuteen saakka, jolloin kisa-aika loppuisi. Kolmatta suurta haukea ei onnistuttu naruttamaan, mutta eipä se tainnut ketään haitata. Päivä oli ikimuistoinen ja hyvä muistutus siitä, miten heikollakin hetkellä kurssi voi kääntyä yhdestä tärpistä. Kolmen kalan yhteispituudessa sijoituttiin lopulta kuudenneksi ja Team Hossan Jallujen hauki oli koko kisan suurin!




torstai 2. maaliskuuta 2017

Pullukat hikoilee ja kastuu



Tänään pääsimme Villen kanssa tekemään reissun jäälle näennäisesti kivassa ja lauhassa kelissä. Aamupuolella ei tuullut lainkaan, eikä satanut mitään. Päivän mittaa tuuli kuitenkin aavistuksen virisi ja toi mukanaan ankean räntäsateen. Ylös sinkoilevat vipat pitivät kuitenkin  huolen ettei päästy liiaksi kylmettymään, vaikka taivaalta tulikin märkää ja kylmää rättiä niskaan tuntien ajan.
Kala oli tänään aktiivinen, niin hauki kuin ahvenkin. Ville hoisi tänään ahventontin mallikkaasti, nostaen neljä elämänsä suurinta borrea jäälle! Kilo ei vielä mennyt rikki, vaikka lähelle päästiinkin. Keskipaino oli ahvenilla 670g,850g,850g ja 950g kaloilla kohdillaan!
Mun tehtäväksi jäi tänään klaarata haukihommat. Aamuikkunasta reikään nousi todella komea naama, jolle Ville ehti jo väläytellä jopa kerhopainoja. Naaman takaa reiästä ei sitten noussutkaan juuri ruotoa kummempaa. Kala oli 105cm ja ainoastaan 6.5kg painoinen.
Iltapäiväikkunasta nousi taas tyystin toisen mallinen 97cm 6,7kg komistus. Reissu oli kalastuksellisesti todella kiva, vaikkakaan ei muuten niinkään. Molemmat ukot lähtivätkin päivän päätteeksi jäältä eri syistä "päät kainaloissa" kodin lämpöön kuivattamaan kamojaan. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.




















torstai 23. helmikuuta 2017

Mieletön ahvenputki jatkuu!


Tänä vuonna katkesi omalta kohdalta pitkä kuiva kausi jäältä saatujen suurahventen suhteen. Voisi jopa väittää, että ketsuppipullo on päässyt levähtämään auki ja huolella! Keskimäärin jokaista tehtyä ismetereissua kohden on noussut vähintään yksi vähintään kiloinen ahven. Muutamalla reissulla on jääty ilman, kun taas toisella on tullut useampikin jätti. Kilon ylittäviä ahvenia on kertynyt tälle vuodelle jo huikeat kymmenen kappaletta! Alla muutama kuva reissujen kaloista ja tunnelmista.


840g


 Villen haukihommia




1100g

1050g





sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Kokoelma suurahvenia!


Päivä jäällä valkeni eilen epätodellisen komeissa olosuhteissa. Ilma oli täysin seisova, ei pienintäkään tuulenvirettä. Uusi vitivalkoinen lumi ja sankka sumu poistivat kaiken kontrastin jään päältä. Tuloillaan oli iso säätilanmuutos ja ylihuomenna pitäisi alkaa taas paukkupakkasten, vaikka vielä oltiin nollan pinnassa. Reiät eivät jäätyneet koko päivänä. Ei oikeen osannut odottaa millanen päivä olisi tulossa jokseenkin erikoisessa talvisäässä. Veikkailin ennakkoon molempia ääripäitä. Joko reissusta tulee huikea suksee, tai jää auttamattomasti munat pataan. Tällä kertaa ensimmäinen skenaario oli onneksi se joka toteutui!
Heti ekasta tärpistä nousi nätti ahven jäälle, jonka punnitsin 740 grammaiseksi. Syötitin saman vavan uudelleen ja vippa painui välittömästi alas ja laukesi jälleen. Tällä kertaa reikään nousi vielä paljon suurempi ja todella paksu ahven! Vaaka kertoi kalalla painoksi 1280g ja mittaa mörssärillä oli 45cm. Kaksi isoa ahventa ui heti aamusta ahkiossa yhtä aikaa, millainen päivä tästä vielä kehkeytyykään?


 1280g




Tässä vaiheessa seurasi tunnin seesteinen jakso, joka antoi kuitenkin yhden ruokakokoisen pottuahvenen. Yhdentoista korvilla vippoja alkoi taas nousta ja pääsin käyttämään ahkiossa 960&1070g mörssärit lyhyen ajan sisässä! Puolenpäivän aikaa alkoi jo hirvittää kaksi kilon ylitystä ja kolmaskin lähellä ja kalastusaikaa olisi vielä hyvin.

 960g

 1070g


Siirsin yhden vavoista kymmenen metrin päähän leiristä. Siirretty lähin vapa antoi ensin yhden väärän hälytyksen ja toisella kerralla tunsin tartuttaneen jälleen ison ahven, todella ison! Kasireikään työntyi taas naama, joka sai edelliset kilokalat näyttämään semisti pieniltä ahvenilta. Mietin että onko tämä totta ollenkaan kun kourassa lepäsi taas ahven, jonka kylki peitti koko kämmenen ja reilusti rannettakin! Olihan se totta puolitoistakiloa taas rikki 1520g/47cm monsterilla! Nyt jos koskaan tuntui ettei olisi niin väliksi vaikkei tapahtuisi enää mitään, kalanhimo ei kuitenkaan tukenut ajatusta lähteä kotiin kesken päivän ja niinpä pyynti sai vielä jatkua.



 1520/47!




Ennen kahta nousi taas vippa. Epätoden tuntuinen olo vaan vahvistui, kun ylös tuli taas järisyttävän komea raitapaita. Tällä kertaa ahkiossa ja kameran edessä pyörähti 1375g 46cm kala!
Päivän aikana kävi ylhäällä siis yhteensä kahdeksan ahventa, joista kuusi punnitsin. Kuuden punnitun painot vielä pienimmästä suurimpaan 740,960,1070,1280,1375,1520g!!!


 1375





1375g







lauantai 28. tammikuuta 2017

Mörköborre!



Eilen pääsi tammikuiselle jäälle jopa keväisessä kelissä. Tuulta ei ollut aamupäivän puolella juuri nimeksikään ja aurinkokin paisteli lumettomalle jäälle nollakelissä. Tavoitteena oli taas iso ahven. Heti pian kun sain ahvenasetuksilla olevat ismetemailat pyyntiin alkoi laitimmaisen vavan vippa pomppia tuon tuostakin. Joko syötti oli hävinnyt tai sitä oli varovaisesti maisteltu, mutta mitään tästä vavasta ei meinannut tulla jäälle saakka.
Toisellakin reunavavalla nousi vippa ja ylös tuli erittäin kauniisti kuvioitu pikkuhauki. Se toinen kummitteva reunavapa antoi aamulla niin monta tärppiä, etten jaksanut enää edes juosta oletetun pikkuahvenen kiusaamisen vuoksi. Reunasektorin vippa oli taas ylhäällä, ehkä jo kuudennen kerran. Kiirehdin taas verkkaisesti "pummivavalle". Tällä kertaa siimaa juoksikin hirmuista vauhtia reikään, ehkä nyt vastapeluri olisikin jotain suurempaa?
Vastaiskussa kala tarttui tällä kertaa hyvin, kuten niin usein kun pääsee tinttaamaan vastapalloon. Kala tuntui oudolta haueksi ja voimakkaalta liikkeissään. Muutaman spurtin jälkeen reiässä vilahti uskomattoman leveä ja haalea ison ahvenen kylki, näinkö tosiaan oikein?? Kohta pian sainkin nostettua pelottavan suuren ahvenen putkeen. Edelliset kilokalat vaikuttivat sinteiltä tähän verratuna. Olisiko tässä kyseessä jopa uusi ennätysahven? Mittaukset osoittivat jättiläisen pituudeksi tasan 49cm ja painoa 1620g kahdella vaa'alla punnittuna! Uusi pituusennätys oli siinä 5mm marginaalilla. Painossa jäätiin 70g enkasta, mutta olihan tämä selkeästi suurin lajikohtainen recordi!
Kalastus jatkui erittäin vapautuneessa mielentilassa loppupäivän. Iltapäivän puolella, muutaman puikkarin ja parin pottuahvenen jälkeen vastapeluri tuntui taas isommalta ahvenelta. Tällä kertaa ylhäällä kävi 44,5cm 1140g toinen upea suurahven. Mikä päivä, vaikka kaloja nousikin vain muutama kappale!

















lauantai 14. tammikuuta 2017

Vuoden ensimmäiset päiväpedot



Vuoden ensimmäinen reissu ahvenen ja hauen perässä venyi tällä kertaa tammikuun puoliväliin. Jo aiemmin tässä kuussa kävimme Villen kanssa kokeilemassa madeismeteä laihoin tuloksin. Tänään lähdimme Aleksin kanssa uusille spoteille jo pimeänkähmässä. Yöllä oli satanut uutta lunta paljaalle jäälle ja mielestäni odotusarvo oli tulevalle päivälle luokkaa heikko. Aleksi kuitenkin valoi meihin uskoa maalailemalla useaankin otteeseen visioita tulevasta ison kalan päivästä matkalla mestoille.
Ensimmäinen vipan nousu tuli kuin tulikin heti pian kun päivä valkeni. Jos viime vuoden eka kala mulle oli metrikäs hauki, niin sitä se oli tänä vuonnakin, mikä alku!
Reissu oli jo tässä vaiheessa pelastettu upean värisellä hauella, joka hohti lumisessa kelissä vihreän ja sinisen eri sävyjä. Seuraava vipan nousu osui taas mulle, tällä kertaa koukusta löytyi 560g ahven, joka olikin kalalajina minun pääasiallinen kohde tänään jo ennakkoon. Kolmaskin vippa laukesi minun vavasta, tällä kertaa kala tuntui isommalta kuin edellinen, mutta tempoilusta päätellen reikää kohden nousisi taas ahven. Mikä tunne oli nostaa pitkästä pitkästä aikaa jäälle silmäpuntarilla kilon ahven! Mahtavaa kalastusta jo heti eka tunnin aikana! Silmäpuntari oli oikeassa ja kala kellotti vaakaan lukemat 1040g ja pituuttakin körmyllä oli 43,5cm!
Seuraavista tilanteista vastasivat pienemmät hauet, joita nostelimme vuoronperään jäälle muutamia kappaleita. Sää selkeni ja tuuli tyyntyi päivän mittaan. Tässä vaiheessa toivoin vilpittömästi Allulle isoa kalaa, mutta mun toiveita ei taaskaan kuultu, vaan seuraava vippa nousi taas mulla. Kala vei jälleen lujaa siimaa ja vastarin jälkeen olin aistivinani taas ahvenen jumputusta. Tällä kertaa ylös tuli vielä edellistä suurahventa pykälän kookkaampi otus, jonka mitat olivat 1140g &44cm!
Iltapäivän syöntipiikkiä odoteltiin makkaraa paistaen, mutta varsinaista piikkiä ei koskaan kuulunut. Muutamista satunnaisista vipan nousuista, minulle tarjoiltiin vielä pienenä kirsikkana kakun päälle 720g ahven. Reissu ylitti lopulta kaikki odotukset, vaikkakin hampaan koloon jäi hiemaan kaihertamaan Allun käsittämättömän huono tuuri muutoin niin satumaisena päivänä, toisaalta kaverin maagisista kameran käsittelytaidosta oli tänään paljon iloa!






















maanantai 2. tammikuuta 2017

Suurin Hauki 2016


Viime vuotinen kisa oli kisan 11- vuotisen historian kovatasoisin. Kymppihaukia tuli yhteensä peräti 6kpl. joista minulle kaksi ja allekirjoittaneen kolmanneksi suurinkin kellotti 100g vaille kerhorajan. Lopuista neljästä kympistä vastasi Kokkolan lahja hauenkalastukselle, eli Hakalan Tuomas. Kisan voittokala oli niin ikään Tuomaksen 7.3.2016 kepittämä 12,04kg 116cm upea ismetehauki! 
Uusi kisa vuodelle 2017 on jo käynnissä ja kestää tuttuun tapaan koko kalenterivuoden ajan. Tilannetta päivittelen taas seurantasivulle, kun jotain päivitettävää ilmenee. Osallistujalista pysynee tälle kaudelle samana kuin viimekin vuonna.