Ismete-vippoja ym.

Päivitimpä noita talvisia täkykalavapoja isojen kalojen vaatimaan suuntaan kautta linjan. Surkeimmat viritykset heitin suosiolla ahkiosta ulos, kun niillä ei saa kuin mieliharmia jäällä aikaan. Perehdyin hieman syvällisemmin tuohon ruottinpoikain tapaan kalastaa isoja haukia jäältä ja virittelin omiinkin haukivapoihin mm. vipat. Antautusi vaan lentsu ja pääsisi kokeileen jäälle miten nämä toimii.  Ruotsissa tämä kalastusmuoto on syrjäyttänyt jo aikaa sitten iskukoukkukalastuksen ja toivottavasti täällä härmässäkin joku vaihtaisi iskukoukut näihin vehkeisiin. Olennainen etuhan ismetessä on että vesistöille arvokkaat suuret yksilöt on mahdollista vapauttaa, toisin kuin iskukoukkupyynnissä!  Toinen iso etu iskukoukkuun verrattuna on siinä kohtaa jos iskukoukkuun käy pieni kala, se on sitä myöden pelistä pois seuraavaan kokukertaan saakka. Täkyllä paikanpäällä kalastaettaessa  pienen kalan voi irroittaa välittömästi ja virittää pyydön takaisin odottamaan sitä isoa mammaa. Täkykalastus ei ole jokamiehen oikeus, kuten pilkkiminen yhdellä pilkkivavalla, vaan vaatii aina vesialueenomistajanluvan ja kalastuksenhoitomaksu tulee olla suoritettuna.

 

Lasten leikkimatolla aikuisen miehen lelut =)

Enkat venyy ja paukkuu!

Tänään oli tarkoitus herätä aamukalaan. Kello herätti seitsemän jälkeen. Pakkasta oli vielä liian kovaa pakkasta ismeteen ja oli helppo päättää kalareissun siirrosta muutamalla tunnilla eteenpäin, kun sääennustekkin lupasi erinomaista keliä päivälle.
Kauan ei tarvinut jäällä jallailla kun syöttiä vietiin. Satuin olemaan lähellä vapaa ja ahkio nostokoukkuineen oli n.40m päässä "perusleirissä".  Ajattelin että voisiko olla virhe mennä vääntämään kalaa ilman koukkua, mutta  siimaa syöksyi sen verran vauhdilla reikään, että päätin mennä ja tehdä välittömästi vastaiskun.  Kala tuntui heti alusta asti raskaalta, eikä se meinannut väsyä millään. Aina kun kalan sai reiälle se veti taas vauhdikkaasti 5-10 metrin syöksyjä. Tätä jatkui varmaan 20-30 kertaa. Kala ei selvästi mahtunut nousemaan siimasta 6" reikään.  Jossain välissä yritin soittaa puhelimella apuja jäälle, mutta kaveri ei ehtinyt kelkallaan paikalle.
Päätin että kun kala rauhoittuu ensimmäisen kerran reiänsuulle, tökkään vavan sohjoon ja haen koukun ahkiolta. Näin myös toimin ja kala pysyi aloillaan. Juoksin varmasti vajaat 100m reilusti alle kymmeneen sekuntiin!
Ensimmäisestä koukkauksesta kala irtosi ja jatkoi syöksyjään. Toisella yrityksellä hentoinen koukku jäi nätisti alaleukaan ja jätti nousi vaivoin reiästä ylös. Tässä vaiheessa jäällä saattoi kaikua pienet voitonhuudot. Rullamitta osoitti kala pituudeksi tasan 109cm ja vaaka asettui 9,1kg kohdalle! Kala pääsi takaisin kasvamaan ja pitkän väsytyksen jälkeen jouduin elvyttämään tukkia pitkään, ennen kuin kala lähti isosta avannosta laiskasti uimaan kohti syvyyksiä, palataan kymppinä asiaan!

Hönöpönö itselaukaisimella reppujakkaran päältä.

Vaaka asettui 9,48kg josta punnituspussi vähennettynä painoksi tuli 9,100g

Hoover-projekti

Tähtäimessä olisi sitoa haukiperhoja, jotka jäävät stopissa leijumaan paikoilleen. Erilaisilla materiaaleilla ja painotuksilla joutuu vielä varmasti kikkailemaan moneen suuntaan, jotta perho tulee toimimaan kuten sen pitäisi. Tässä kuitenkin jo joitain foamipääaihiota sovitettuna koukku- ja putkiversioihin.