Oma viiden vuoden Lapiton kausi katkesi viime viikolla, kun matkasimme Elinan kanssa mökkeilemään Karigasniemelle saakka viikon ajaksi. Elinalle reissu oli ensimmäinen laatuaan Ylä- Lappiin. Matka tuntui pitkästä aikaa entistä pidemmälle ja Kaamasentie entistäkin mäkisemmälle. Perille silti päästiin maanantaina illansuussa tukalan helteisessä kelissä. Tällä kertaa perillä odotti pikemminkin huvila kuin mökki. Näppärällä paikalla sijaitsevasta kunnollisesta tukikohdasta oli viikon aikana helppo tehdä erilaisia pistoja lähistölle ja vähän kauemmaskin.
Lohestusta
Jos aiemmilla Lapin reissuilla kalastus oli punainen lanka, oli se tällä kertaa pikemminkin mauste. Lohta heitettiin kahden Tenon rantaluvan verran. Toisaalta kun kalasti vähemmän, näki enemmän.
Mökin vuokraemäntä Lea paljastui pitkän linjan perhokalastajaksi ja niinpä suunnattiin heti tiistaina Lean opastuksella Inarijoen parhaille tittipaikoille. Heti ensimmäisen laskun loppupuolella 1,8kg titti yllättäin hyväksyi minun pienen kymppikoon perhon. Minulle ensimmäinen lohi ikinä oli vihdoin ylhäällä! Vaikka se tulikin nyt helposti, osasi sitä silti arvostaa korkealle, sillä lohta on aiemminkin yritetty heikoin tuloksin ja useampaankin otteeseen. Minun kala jäi ensimmäisen kalastusillan ainoaksi tapahtumaksi Elinan hieman alamittaisten harrien lisäksi.
Loppulupa ja seuraavakin perjantaina ostettu lupa olivatkin sitten hiljaisempaa kalastusta lohen osalta. Vaikka titit hyppivät ja jopa tärppivätkin, mitään ei saatu enää ylös saakka. Perjantai-ilta kalastettiin Inarijoella Villen ja Jussin seurassa. Lähdimme Elinan kanssa yötä vasten takaisin mökille, kun pojat vielä jatkoivat kalastusta parin laskun verran. Jussi oli onnistunut saamaan pikkutunneilla hyvän kokoisen titin, kun me jo vedettiin mökillä hirsiä.
Lauantaina iltapäivällä kalastettiin loppulupa mökin rannassa Tenojoessa, josta tartutin vahingossa reissun ainoan mittaharrin lohiperholla. Lopulta sekin onnistui potkimaan käsistä pari metriä rantaviivasta vielä takaisin Tenoon.
Erilainen kalastuskuva, jossa kamera on joen pohjassa ja pintakalvo peilaa osin pohjaa.
Tulihan se sieltä!
Lea kalastamassa Inarijokea
Ottiperho
Tenon vedessä piisaa näkyvyyttä etenkin aurinkoisella kelillä.
Norjassa
Skoganvarren kohdilla muuttuvat maisevat näyttivät entistä hienommilta monen vuoden jälkeen. Aiempien vuosien kalareissuilta tutussa perusleirissä eli Skoganvarren leirintäalueellakin tuli pistäydyttyä kahvilla. Lisäksi vierailimme leirintäalueen vieressä sotamuseossa.
Lakselviin ja Jäämeren rannalle ajellessa pilvet väistyivät ja meren rannassa keli oli upea ja maisemat vielä hienommat. Laskuveden jäljiltä rannoilla lojui paljon pientä simpukkaa ja meduusoja.
Paluumatkalla poikkesimme vielä Lakselvan rannalla sijaitsevassa Lasarettmoenissa eli vanhalla sotilassairaalan rauniolla. Toisen maailmansodan aikaan paikalla sijaitsi yksi Pohjoismaiden suurimpia kenttäsairaaloita, jonka saksalaiset polttivat lähtiessään. Kaikki, mikä ei palanut, lojuu maastossa edelleen hyvin nähtävillä. Suosittelen pistäytymään paikalla, mikäli noilla suunnin liikutte. Tosin paikkaa ei voi suositella lapsiperheille eikä koirille.
Utsjoella
Utsjoella saimme nauttia lappilaisesta vieraanvaraisuudesta, upeista maisemista ja erikoisistakin paikoista, kun Elinan Utsjoelta kotoisin oleva kaveri Terhi ja miehensä Kalle veivät meidät mm. Kirkkotuville, Utsjoen kirkon ahtaaseen tapuliin, Ailigastunturin huipulle ja halstraamaan lohta kodalle.
Rastigaisa
Osa kirkkotuvista tapulista nähtynä.
Maisemia Ailikkaan päältä.
Saamensilta ja Teno.
Utsjoen sillalta on hyvä bongata kaloja aurinkoisella kelillä. Kuvassa iso harri.
Pari tinttiä.
Meno- ja paluumatkalla pistäydyimme siellä ja täällä ilman turhaa hoppua. Kotimatkalla poikettiin kahvilla minullekkin uudella paikalla Ukonjärven rannalla kohoavalla Sovintovaaralla, jonka huipulle ajaminen oli jo elämys sinällään. Vaikka tien alussa seisoikin kyltti, jossa kerrottiin tien jyrkkyydeksi 20%, en silti tajunnut, että tie taitaa olla Suomen jyrkimpiä virallisia teitä. Onneksi Skoda jaksoi vaivoin ryömiä kakkosvaihteella viimeisestä noususta huipulle.
Näkymä Sovintovaaralta Ukon- ja Inarijärven suuntaan.
