Kalareissujen klassikko

 Järjestyksessään kahdeksas Hossan minitournee toteutettiin tällä kertaa ilman työkiireistä kärsivää Anttia, Villen ja Jampan kanssa. Pienten vastoinkäymisten jälkeen saavuimme viimein Hypäsjärven rantaan mökkeilemään myöhään torstai-iltana. Kalastuksen makuun pääsimme perjantaina "aamusella". Kun tilaa oli, arvoimme kullekkin oman kalastuksen aloituspätkät koskesta, niin että Jamppa kalasti yläosan, Ville keskiosaa ja minä alapätkän. Sopivan vähävetisessä koskessa turhaa kahlaamista kannattaa välttää ja typerintä olisi kalastaa letkassa koskea alas, potkien jonossa hiekkaa taimenten silmille.
 Päätin kalastaa oman tyhjän "sektorin" larvastelemalla ylävirtaan. Montaakaan heittoa en ehtinyt heittää, kun jo aiempinakin vuosina maistunutta ottimatoa vietiin taas ja tällä kertaa raskaan tuntuisesti. Kymppijalkaisella kevyen luokan vavallakin kärsii antaa kalalle runtua, kunhan ei käytä seittiä tapsina. Kala liukui vaivoin haaviin lyhyen mutta rajun väännön jälkeen. Tiesin heti, että kala on todennäköisesti painavin taimen mitä olen koskaan perholla saanut. Pikainen punnitus haavissa antoi haavin massa vähennettynä kalan painoksi 2,2kg ja osia. Pituttaa hienolla taimenella oli 57cm. Kala oli silti 3cm alamittainen ja pääsi luonnollisesti takaisin koskeen venymään senttejä.

Minun avaustaimenesta alkoikin sitten hiljaisempi jakso, jota kesti taimenen osalta koko loppureissun. Joka jätkä taisi onnistua karkuuttamaan vielä taimenet, mutta minun kala jäi ainoaksi josta saatiin kuva. Muutamia mittaharreja silti onnistuttiin jallittamaan molempina kalastuspäivinä.
Lauantaina illansuussa päätin ottaa parin tunnin vapautuksen taimenen onginnasta ja siirryin suonsilmäkkeissä mulimisten kautta heittelemään suvantojen petoja isoilla kumeilla. Valintaa ei tarvinnut katua. Ilmeisen koskemattomilta haukiapajilta nousi heti 97cm virkeä jokihauki. Pari muutakin paremman kokoista haukea seuraili lötköjä varovaisesti rantaan, jättäen kaivonrengaspyörteitä. Hienoa kalastusta mahtavassa ilta-auringossa!
viimeinen kalastuspäivä käytettiin loppuun asti ja koskelta poistuttiin autolle otsalamppujen valossa. Ville nappasi hyvänkokoisen harrin vielä hämärän hetkillä.

Reissu oli tänäkin vuonna vaiherikas ja kalat lopulta tosi tiukassa. Sää oli molempina päivinä pääosin hyvin kolea. Mukaan mahtui myös vähemmän hauskoja ja kivuliaitakin kuperkeikkoja vaikeasti kahlattavassa koskessa. Reissun pahimmat välinetappiot koettiin, kun onnistuin katkomaan mökkirannan testiheitoilla Jampan pränikän lohiperhovavan. Siinä kohtaa kun rikot kaverin uuden silmäterän elämä vilisee silmissä ja pala nousee kurkkuun. Jospa laatukeppi saadaan vielä iskuun syksyn päälle. Kiitos pojille jälleen kerran hyvästä seurasta ja hienoista hetkistä Hossan vesillä. Ensi vuonna taas ja siinä välissäkin kehitetään varmasti jotain ;)

Virityksiä syysmörölle

 Tandem-rigejä flötestrollingiin kahdella erivärisellä koukulla.

Aiempaa herkempiä Foxin popuppeja syötin nostattamiseen irti pohjasta.

Pitkästä aikaa sorsanpyynnissä

Allekirjoittaneen jo viisitoista vuotta jatkunut perinne vältellä kaikin keinoin sorsajahtia katkesi, kun Ari-Pekka houkutteli minut hieman erilaiseen sorsa-aloitukseen. Rantojen ruuhkissa passittamisen sijaan perkkasimme erään kanavan vartta Usvan avustuksella. Liikkuva jahti, rapakunto, pitkä heinä ja vielä puimattomat pellot tekivät kilometrien tarpomisesta raskasta. Matkan varrelta löytyi kohtuullisesti taveja, joista muutama saatiin sorrettua pompusta alas ja täysin koiran ansiosta hyödynnettyäkin. Pyyntimuoto oli jännä ja karkonneetkin linnut löytyivät yleensä vähän matkan päästä edestä.
Pakko myöntää, että taisin syödä tänään ensimmäistä kertaa ainakin itse pyytämää vesilintua. Haudutettu tavinrinta kermakastikkeessa oli kieltämättä hyvinkin suunmukaista evästä.

 Koirankin piti välillä huilia.

Joutsenet hakivat tänään paukkeelta turvaa yllättävän pienestä vedestä.

Siiat kateissa

Vuorokauden luvallakin saa heittää käden turraksi, jos haluaa. Eilen illalla kyseistä lupaa oli käyttämättä enään tunnin verran, kun heitimme Jampan kanssa viimeiset heitot veneestä pitkän päivän päätteeksi.
Päivän mittaan järvi antoi harvakseltaan tilanteita, mutta suurin osa kaloista irtosi. Siiat loistivat tällä kertaa poissaolollaan, liekkö vesi edelleen liian lämmintä? Toki vikaa voi olla perien takanakin tässä tapauksessa. Kirjolohien sijaan Jamppa onnistui yllättäin saamaan kaksi todella nättiä kirkasta taimenta. Oma heittely kävi iltaa kohden kolmen karkuutuksen jälkeen tuskaiseksi. Lopulta onnistuin tavoittamaan pysyvämmällä tavalla siiman päähän nätin kokoisen kirren. Keli oli koko päivän ajan hieno, mutta jokseeenkin vaihteleva ja yllättävän kylmä. Tuuli rikkoi sopivasti veden pintaa, mikä on hyvä asia järvikalastuksessa.

Aamu-uninen kyyhkyn nappaa

Kyyhkyjahdin aloitusaamu kului omalta osaltani passissa höyhensaarilla. Oman mestan aamun rauhoitus taisi ollakkin hyvä veto, sillä iltalento oli paras mulle ja A-P:lle ikinä. Aluksi erityisesti minulla oli vaikeuksia osua mihinkään ja jopa ajatus siirtyä kesken kaiken kalalle kävi mielessä ensimmäisen tunnin jälkeen. Iltaa kohti jyvä kuitenkin löytyi ja linnut alkoivat tulla hyvillä osumilla tonttiin. Ari-Pekan nuorempi seisoja Kuura pääsi ensimmäistä kertaa tositoimiin nouto,- ja hakutöihin suoriutuen niistä hienosti.
Seuraavana aamuna kävimme Villen kanssa kuulostelemassa toista paikkaa, joka antoi muutaman linnun. Illaksi siirryimme tutulle ja turvalliselle paikalle ja otimme Henkan mukaan noutohommiin. Tällä kertaa lintuja näkyi vähemmän, mutta kaikki jotka erehtyivät kuville saatiin alas ja reppuun.

Jykevä ahven

Tänään tuli pienen tovin jälkeen blogimaininnan arvoinen kala, kun tasan 1300g 46cm ahven kävi piipahtamassa kameran edessä. Liikkeellä oli muitakin järeitä kaloja, joista ehdottomasti suurin ja vahvin vääntäjä irtosi. Pakko mieltää se haueksi, kun en ehtinyt nähdä kuin pyörteitä. Ylhäällä kävi toinenkin hieman paremman kokoinen raitapaitaan sonnustautunut 820g 40cm kala.

 1300g toiseksi suurin ahven mulle ikinä!

 820g