Viime reissujen kaloja

Laiskasti  tullut päiviteltyä blogia viimeaikoina, vaikka viimeisimmät ismetekeikat ovatkin antaneet puhtaalta ja liukkaalta jäältä hyvin kalaa. Sekaan on mahtunut hieman karkeampiakin ahvenia ja haukia, vaikka ne suurkalat ovat edelleen piilotelleet jossain, vaan eihän niitä pidä liikaa tullakkaan. Se yksi kesken väsytyksen irronnut suuri hauki jäi tosin hieman kaivelemaan, mutta tiedän nyt missä se asustelee. Paras vesiahkioon asti tullut hauki oli 6,45kg 95cm ja parhaat ahvenet 700g molemmin puolin.

 Erikoisen yläleuan omaava 94cm kaveri.

 6,45kg 95cm

 Tämä oli erityisen kaunis ja pulska yksilö.

Vippaa ja kalaa nousee

Pari viimeisimpää ismetekeikkaa ovat olleet kohtuullisia, vaikkei mitään ihan suurkaloja ole kuulunutkaan ainakaan ylös asti. Potentiaalisin ison hauen tilanne oli, kun kävimme Aleksin,Villen ja Iitan kanssa tarjoilemassa täkyä veden eläville. Minun kauimpaan vapaan rigaamani iso lahnan lätty lähti heti kun päivä valkeni. Tilanne kariutui, kun turhan suuri takakoukku takertui jään alareunaan ja kala riuhtoi irti. Sen päivän paras kala oli lopulta Aleksin upea 740g ennätysahven!
Seuraavilla reissuilla keväisessä kelissä kalaa tuli paremmalla prosentilla ylös asti, ainakin osittain pienempien koukkujen ansiosta. Olavi oli taas osan aikaa suosiollisena avustajana pilkkimässä syöttisärkiä ja pannukarkeaa ahventa. Parhaita täkykaloja olivat 650g ahven, pari n. nelosta ja illanhämärässä purrut 5,5kg hauki.

Kuva: O. Alatalo

Vain lunta kaikkialla

Otsikon mukaista höttöä on nyt maastossa ja jäällä enemmän kuin tarpeeksi. Puseron selus oli eilen likomärkänä, kun hauet juoksutti mua ja Villeä laitimmaisesta vavasta toiseen ääripäähän. Jään päälle oli paikoin pukannut kymmenen senttiä vettä ja loskaa, jonka päällä erittäin ärsyttävä jokatoisella askeleella pettävä kansi.
Eilinen päivä oli aika erikoinen, keli oli hyvä ja kala periaatteessa liikkui ja muka söi. Tai oikeammin haisteli ja makusteli syöttejä, tuskin koskaan on tullut kalat yhtä huonolla prosentilla ylös, mikään koukutus ei tuntunut eilen toimivan. Villellä irtosi noin minuutin väännön jälkeen raamikkaan oloinen veturi, joka puri jo yhdeksän jälkeen aamun ensimmäisenä tapahtumana. Seuraavat tilanteen päättyi vielä pikaisempiin "vapautuksiin". Pari nättiä täkyahventa pysyi sentään kiinni. Epäilen, että iso osa vippojen haamulaukojista oli eilen liian suuria makupaloja tavoittelevia raitapaitoja, tierä häntä...

 Epäonnisen haukireissun "Lohdutuspalkinto" 620g

Tällä ismeteautolla pääsee...

...kunnes ei enään pääsekkään. Ahkion repiminen umpisessa oli eilen vasta lämmittelyä. Jos pikkuauto jää helposti kiinni, iso offiauto jääkin oikein kunnolla jumiin.
Melkein pari tuntia otti vinssailla ja lapioida, jotta saimme Ville Patrollin selvemmille vesille. Pakko myöntää että eilinen oli elämäni raskain "pienimuotoinen" kalareissu ja niitä on ehtinyt muutamakin olla. Jos sittenkin mennään ens kerralla mun autolla ;)

Edellisellä keikalla lähivavasta napannut 3+ jotain kaveri pääsi malliksi ihmettelemään vesiahkiota. Seulaksi porattu pulkka on nyt onnistuneesti tiivistetty.

Laitetaan nyt tästä syötin hankintareissulla sattuneesta karkeasta vahinkolätystä kuva tännekkin.

Vippoja jättisyöteille

Toisin kuin iskukoukkupyynnissä ismetekalastuksessa on mahdollista käyttää periaatteessa niin isoa syöttiä kuin 8" reiästä saa tungettua jään alle. Särkien pyynnissä tulee usein sattumalahnoja ja sain siitä ajatuksen, että jättihauki saattaisi kiinnostua mieluummin reilun kilon lahnasta kuin viidentoistasentin särjestä. Koukutusta pitää muuttaa pidemmälle matkalle rigiin. Myös vipan pitää olla selvästi jäykempi, laukaisuvastuksen ja painon suurempi. Saattaa olla että nämä vipat nousevat harvoin, mutta jos sellainen vahinko käy on extra-adrenaliinipiikki taattu!
Moni on kysellyt reseptiä toimivaan polykarbonaattivippaan. Kuvasin näiden viimeisimpien ison syötin vippojen työstämistä suurinpiirtein vaihe- vaiheelta.

Tarvikkeet: Leikkurilla leikattu polykarbonaattisoiro, tässä tapauksessa 2mm vahva, 10mm leveä ja 460mm pitkä. Normaaleille syöteille 1,5mm vahva, 7mm leveä ja 460mm pitkä (tämä toimii hyvin 10-12g painolla). 
Kärkeen 60mm styroxpallo ja nippusiteistä valmistettu haarukka, johon viritettäessä asetetaan siimaan integroitu pieni 15mm kumirenksu.

 

Ulkona pallojen todellinen väri ja hohto tulee parhaiten esiin. Styroxin maalaaminen on hieman haastavaa, vesiohenteisilla maaleilla pinta ei ala kiehumaan. Ei vesiohenteisista maaleista styrox kestää ohuina kerroksina Mastonin Fluo- sprayt, jotka ovat erittäin hyvin näkyviä ja suorastaan hohtavat hämärässä. Lisätehosteeksi isomman pallon alle voi istuttaa pienemmän erivärisen 25mm  styroxpallon.

Vipan kärkeen valitaan nippusiteet sopivan jäykillä kärjillä ja katkotaan ne kuvan mukaisesti. Kärkiä kannattaa kääntää hieman ulospäin. Kutistesukalla niputtaa pätkät kätevästi tukevaksi paketiksi, jonka voi vielä varmistaa pikaliimalla. 

Seuraavaksi haarukka asennetaan edelleen kutistesukalla polykarbonaattisoiron kärkeen.

Palloon kannattaa tehdä aluksi pieni reikä varrastikulla tms. piikillä. Suurimmassa osassa palloissa näkyy molemmin puolin himmeät renkaat, joista voi määrittää helposti keskikohdan. Lävistetty reikä kannattaa vielä avartaa vaikkapa kynällä.
 Lopuksi nippusidehaarukka yhteen teipattuna vippa työnnetään varoen, mutta voimalla pallosta läpi.Väliin kannattaa laittaa askarteluliimaa. Vippa viimeistellään vielä pienemmällä pallolla. Polykarbonaattisoiron päistä kannattaa leikata nurkat pois, jolloin ne eivät revi palloja rikki.

Kuusi valmista jättisyötin vippaa ja reunoilla herkemmät särjelle optimoidut mallit.